Mies ja Kajsa ajoivat Kreikkaan muuttokuoman, pari viikkoa ennen minua.
Sanelma jäi Reino-koiraa vahtimaan ja samalla viettämään aikaa Vilhon kanssa. Se ryökäle kun lähtee armeijaan heinäkuussa. Oli Sanelmalla myös kesätöitä ja viikon hän on isosena Kajsan rippileirillä. Meidänhän pitää tulla täältä juhlimaan heinäkuussa Suomeen. Helpottaa vähän koti-ikävää.
– Siis äiti, mikä tämä mopin funktio on? tytöt kysyivät tahoillaan.
Olin laiminlyönyt äidintehtäväni ja juttelemme lähinnä mukavista, mielenkiintoisista asioista keskenämme. Siivoamiseen se ei ollut ulottunut, muutenkin aivan yliarvostettu laji. Välimerellisessä ilmastossa on tosin aika paljon kaikkea pientä ötökkää ja olin vannottanut Kajsaa pesemään lattiat kerran päivässä, muuten muurahaisarmeija hyökkäisi. Lupauduin itsekin jatkamaan traditiota.
Ja ennen lähtöä oli meidän astianpesukone mennyt rikki eikä Mies ollut millään ehtinyt hommaamaan uutta tilalle. Olin siis jo valmiiksi totutellut käsintiskaukseen. Sitäkin suurennellaan. Täytyyhän joka tapauksessa kristallit pestä käsin, sama kai se jos pesen kahvikupitkin? Tai siis omalla vuorollani.
Nyt vähän lipsahdin tuosta alkuperäisestä asiastani, tänne tulosta. Lensin kolmetoista tuntia, koska päätin pienentää elinkustannuksiamme radikaalisti. Olen palkattomalla lomalla väitöskirjani takia. Samoin olin pyhästi luvannut vähentää kaikenlaista kuluttamista. Sanelma sai sellaiset kilarit mun muovipusseista..iik! Tyttö pakkasi mulle viisi ekokassia, itse kasvivärjäämiään, todella kauniita, ja läksiäisiksi antoi opuksen ekojalanjäljistä. Ai kauhea, minähän taidan olla keskivertoa suurempi kuluttaja. Kotilattiakin on uhanalaista trooppista puuta, mutta se on edellisen asukkaan valitsemaa. Olisiko se pitänyt repiä ylös ja vaihtaa koivuun? Siinä ei ole mitään järkeä, se olisi tuhlausta!!
Tulen vihdoin siihen katastrofiin: (se ei suinkaan ollut omakotitalon seinän takana asuvat naapurit, heihin myöhemmin) MIES EI OLLUT OTTANUT VAATE- JA KENKÄLAATIKOITANI AUTOON! Ne lojuivat yhä kuistilla. Enkä minä koskaan käytä sitä kuistia vaan kuljen aina sivu-ovesta ulos. Hiukan korpesi, eikä ollut muuten PMS.
Mukanani tulivat lentolaukussa (edellytetään halpalennoilla, pieni painoraja) vain kahdet kengät (toiset flip-flopit, niitä ei oikeasti edes lasketa), farkut, kaksi mekkoa ja alusvaatteita. Järkytyksestä selvittyäni aloin epäillä katalaa salajuonta.
– Mun on lennettävä Ateenaan täydentämään varastoja. Aamulento ja illalla takaisin, sanoin.
– Mä lähden mukaan, Kajsa kiljaisi.
– Tiedän jo valmiiksi mestat, kun isän kanssa haettiin mun rippimekkoa.
Mies katsoi meitä oudosti ja muistutti, ettei väitöskirja tarvitse kasaa kenkiä. Siinä hän on väärässä. Kaikki tekeminen muuttuu nukkavieruksi, jos ei ole hyvä fiilis vaatteista. Huonon mielen saa karkotettua ihanalla mekolla ja sandaaleilla, samoin sellaisen saa houkuteltua, vaikkei olisi muuten huonolla tuulella, mutta kaksi päivää sama paita päällä. Miettikää nyt itsekin! Jos on päivästä toiseen samat kengät, jutut jumittavat eikä pääse kynnyksen yli, se on niin nähty.
<3 Lispetti
PS. Ratkaisin ongelman ja olen avojaloin kotona tietokoneeni ääressä. Toistaiseksi aika on vierähtänyt Facebookissa eikä tuottavassa työssä. Käyn kuitenkin katsastamassa Kosin tarjonnan, se sallittakoon..
 

Vasemmalla Kajsan kenkiä (loput kaapissa) ja oikealla minun, järkytys!!!!