Jos elämän tärkein aisti-ilo olisi minulle buffet-pöytä, ja sen antimia nauttisin sinkkuna, millaisen keon kokoaisin lautaselleni?
Ravintola ja sen puitteet tulisi täyttää kriteerini. Siisti, hillitysti sisustettu, maltillista musiikkia ja musiikissa täysi tauko varsinaisen aterian aikana, reviiriä toisiin pöytiin riittävästi ja näkymätön henkilökunta. Ei läikkiä pöytäliinassa, mieluiten juuri silitetyt.
Kuten seisovassa(!)pöydässäkin, kylmät alkupalat, lämmin ruoka sekä desserts; moni kakku päältä kaunis, kokonaisuus ratkaisee.
TÄMÄ ON SIIS PUHDAS AJATUSLEIKKI:
Astelisin hiukan epävarmana, mutta päättäväisenä uusilla kengilläni (eilen näin ihanat!) ravintolasaliin, en kuitenkaan hyökkäisi oitis pitopöydän kimppuun, vaan katselisin sitä maltillisen matkan päästä. Näin saa kokonaiskuvan helposti eikä tarvitse tehdä liikaa täsmentäviä kysymyksiä. Aamiaispöydästä en ole oppinut pitämään, joten valitsisin klo 18.30 kattauksen, päivisin ollaan töissä.
Okei, olisin pikkuisen myöhässä. Olisiko kaikki paras jo kadonnut tarjottimilta? Ei suinkaan, pöydässä olisi vielä edellisen kattauksen rippeet, odotan rauhassa, tarkkailen yhä tilannetta.
Tuolla kannetaan uusi kala, kauniisti koristettuna. Kiitos ei, koristeltu ruoka ei saa minua innostumaan. Pidän selkeistä, maanläheisistä asioista. Ahaa, sen mukana tuodaan juuri keitettyjä perunoita. Niitä kiitos!
Metafora, aitoja, suolalla kikkailemattomasti maustettuja käytöstapoja, varma valinta. Elähtäneet perunat näkee silmällä jo kilometrin päähän. Varon sellaisia. Nukkua voi kotonakin. Perunoilla ja ..hetkinen, kalapöydästä valitsisin sinappisilakat ja suutarinlohta. Niillä lämpenee tämä kissa. Kalojen maut ovat tuttuja, pienin nyanssein aina erilaisia, ei liian eksoottisia, kuten simpukkagratiini. Ulkomaanihmeet eivät ole koskaan kiinnostaneet. Nuorena on kokeiltu Wienin leike, dolmades, jokunen ruotsalainen perunapannukakku, paahdettu afrikkalainen heinäsirkka, amerikan corn dog, englantilainen ’aamiainen’ kuumavesipullon kera ja kotimaisia ruokia A:sta Ö:hön. Kallistun todellakin kotimaiseen! Mutta en aivan maalaiseen kuitenkaan..haluan jutella.
Lämpimän ruoan aika on, kunhan olen lämmennyt hyvin, hyvin hitaasti. Vanhemmiten alkupalojen merkitys on olennaisesti kasvanut. Niitä nautitaan lähes silmät ummessa, joskus jopa liikkumatta aikoihin. Huom.! Tässä kohdassa on vieteltävä mieli, muuten bye, bye toiveetkin lämpimästä ateriasta. Silloin tällöin voi hypätä lämpimän ruoan yli, suoraa jälkkäriin, siitä tuonnempana.
Joka tapauksessa kirjoitan auki koko pöydän, ihan vain varoiksi.
Siirryn lämpölamppujen alle zoomailemaan tarjontaa. Hätäisemmät ottakoon ensin, kuten sanottu, minulla ei ole kiirettä kauhomaan.
Valitsen hyvää lihaa. Kunnolla riiputettua laatu-lihaa Herefordia tai Agnusta (Aberdeen ei Young). Tilaan sen siis listalta, ohitan lihapullat kastikkeessa. Kunnon paikassa saa valita marmoroitua sisäfileetä, ei mitään tehokasvatettua lypsysonnia..uups lehmää, paistit ovat alkupaloja. Paistetaan mielellään rosé, maksimissaan medium, yllätyksille on oltava ovi auki. Nautitaan..niin juuri; nautitaan.
Jälkiruoka jättää hyvän mielen. Keskustelu on ollut.. kehollista läpi aterian, alkupaloissa verbaalimpaa. Juusto ja hedelmät tuovat raukeasti ja lempeästi alas taivaasta, verbaliikka palaa pienen makean palan kanssa. Olo on hyvin lämmin ja rentoutunut.
Nuorempana jälkiruoan korvasi savuke sängyssä, mutta nykyäänhän ei saa missään tupakoida.
Kaiken jälkeen voi avata kirjan ja lukea itsensä uneen. Nuorempana oli paljon enemmän asiaa ja tuli nukahdettua kainaloon. Niska oli aamulla jumissa ja usein myöhästyin töistä. Silloin olen oppinut juoksemaan korkkareilla, mikään ei mene hukkaan!Tosin kattauksen aikakin oli klo 22 jälkeen..
Nooh, mikäs siinä. Ihan hyvää seuraa kirjat ovat, kello 22 jälkeen.
 
<3 Lispetti
 
Musavinkki: Sami Saari, Levätään haudassa (remix)

PS: Sami tietää, mistä laulaa. Aplodit Samille!