Voi ei, maanpäällinen helvetti rantautui.
Tähän mennessä tapahtunut: Mies on lähtenyt mannerkreikkaan työmatkalle, mahdollisesti kuukaudeksi. Olen orientoitunut vihdoin työskentelemään, koska yksinäisyys tekee ihmisen hulluksi. Isäni, josta yhtäkkiä muotoutui tämän uuden katastrofin päähenkilö, täytti viime kesänä 70. Hän on ollut äitini lisäksi naimisissa itseään puolta nuoremman pakistanilaisnaisen kanssa tovin. Nyt hän on sinnikäs sinkku. Isäni kanssa oli ’radiohiljaisuus’ viisi vuotta, koska unohdin hänen synttärinsä. Sakari laittoi suhteensa poikki tekstarilla. Mutta nyt..
Puhelimessa on tekstari:
Pistäs aamukahvit tulemaan. Lentokentältä tulossa taksilla. Mukana Laura ja lapset. t ISÄ
Hesus, kun meinasi sydän jättää pari tilttiä välistä. Isällä on pokkaa mihin vaan, mutta tämä on jo huippu!
Ovikello soi ja portailla odottaa isä, Laura, Netta ja Vinski sekä taksikuski.
– Maksas karvalankamatolle taksi pois kuleksimasta, isä sanoo.
Jähmetyn suolapatsaaksi. Jäykin liikkein kaivan lompakkoa.
– Päätettiin uuden mamman kanssa ottaa äkkilähtö. Muistin, että sähän olet täällä ihan yksiksesi ja voit vahtia noita penskoja vapaa-ajallasi.
– Aha, tulee suustani ja seison yhä ovensuussa käsi kolikkopussilla.
– Yläkerrassahan sulla on makuuhuoneet. Siskon kuvista päättelin, isä änkeää ohitseni. Ihme ettei pyydä kantamaan laukkuja.
– Tuos noi loput säkit, se mylväisee.
En tajua kätellä Lauraa, jota en siis ole aikaisemmin nähnyt, kuullut vain Siskolta hänen olemassaolostaan. Tämä on kesän neiti D.
Vili, neljävuotias, potkaisee minua ohimennen nilkkaan ja Netta, kuusi, näyttää tikkarista siniseksi värjääntynyttä kieltään.
Sanomattakin taitaa olla selvää, etten pidä lapsista. Ainoastaan omistani ja paljon, läheisteni jälkikasvusta valtavasti sekä sellaisten aikuisten lapsista, joiden vanhemmat ovat mukavia.
Vili kaataa sokerikokiksensa aulan lattialle. Hänen äitiään ei näy missään. Haen mopin.
– Joo, moi vaan. Meille syttyi tämmöinen salamarakkaus Kantapubissa, Laura sanoo, mutta lausuu bubissa, ja hyökkää isään kiinni. Näen ettei tämä pidä siitä. Mikä myötähäpeä.
– Aha, änkytän.
– Sä näytät vanhemmalta kuin luulin. Sakari sanoi, että ollaan saman ikäisiä. Kuvissa näytät paremmalta.
Mulla on kiireessä päälle vetäisty t-paita, tekstillä ’ Don’t trust this smile.’, hiukset epämääräisellä tötteröllä ja Miehen Sika-boxerit, nurinpäin. Jep.
– Panes tervetulokahvien kyytipojjaaksi Metaxasta plöröt, isä käskee.
– Tota, ei meillä ole viinaa.
– Meikämannella on omat flindat. Pysähdyttiin Konstantinoksen kanssa kaupoille, isä täräyttää metrinmittaisen pullon pöytään, yksi tähti.
Kello on nipinnapin yhdeksän. Työskentelin ainakin neljään asti yöllä. Tai jos mä nukunkin vielä?
Tämä Laura on yh-äiti Espoon keskuksesta. Päällä on löysät, ruudulliset shortsit ja runsaasti paljetein koristeltu väljä paita. Se puristaa kuitenkin vatsanseutuvilta, koska sen ulottuvuus on suurempi kuin rintojen. Jalassa on muoviset flipflopit, numeroa 42. Haalistuneet mustat hiukset on tupeerattu tukevasti. Lentokoneessa kampaus on litistynyt takaa seinäksi. Vahvat kulmarajaukset ja metallinhohtoinen keltainen luomiväri. Olen sanaton, kerrankin. Eikä se ole hyvä tunnetila ensinkään.
Seuraava tyrmäys tulee suvun puolelta. Isä on riisunut paitansa ja istuu jo patiolla odottaen kahviaan. Kainaloitaan hän pyyhkii kankaiseen lautasliinaan.
– Jumalauta kun osaa olla kuuma, se sanoo, rytistää liinan ja nakkaa sen viereiselle tuolille.
Isän entisestään pyylevöitynyt vatsa peittää lähes kokonaan kireät pyöräilyhousut. Yök, mä en voi katsoa siihen suuntaan. Rannalla olen nähnyt pahimmillaan miten.. noh tiedät mikä.. kuristuu..öö näkyviin kireissä housuissa. En todella halua nähdä.
– Tämähän on fiksu kämppä, parempi kuin se meidän hotelli. Kyllä meillä täällä on hyvät oltavat. Pöperötkin saa suoraa omasta keittiöstä, isä vääntää veistä haavassa. Tai kirvestä.
– Ja sähän hoidat Nettaa ja Vinskiä, kun me Sakarin kanssa kuherrellaan rantsussa, Laura vielä varmistaa norttikeuhkojaan puhtaaksi yskien.
Tunnen kuinka vatsanpohjasta nousee jättiläismäinen kokovartaloahdistus.
 
: / Lispetti
 
PS. Järkytyksissäni vaihdoin preesensiin.
PS2. Jatkan jos pystyn.
 
Musavinkki: omavalintainen itkuvirsi (mielellään keskiajalta, jolloin pyhimykset vielä auttoivat pientä ihmistä)