Arvaatko, mulla on ollut hienoisia epäilyksiä puutarhanhoitotaidoistani ja olen hämmästellyt pihallani kasvavien puiden, pensaiden ja kukkaistutusten elinvoimaa.
Ymmärrän, että ikkunalaudoilla olevat kaktukset saattavat elää pitkäänkin ilman asianmukaista kastelua 40 celsiuksen porottavassa ilmassa. Toisaalta ajattelin kostean meri-ilman jotenkin kostuttavan niitä. Tunnustan kastelleeni niitä kahdesti..kesäkuusta lähtien, kaktuksia näet voi kastella liikaa. Siitä varoitetaan kukkakirjoissa
Pation reunuksia kiertävää betonista kukkalaatikkoa läikittää kellertäväksi muuttuneet pelargoniat. Minusta se haisee pahalle enkä siksi ole viitsinyt alkuinnostukseni jälkeen nyppiä kukkia saati lehtiä. Toisella sivulla kasvaa minulle tuntematon kukka. Se kukki keltaisena ja tuoksui. Mutta annas olla jos koskit siihen, lemu oli lähellä viikon pellolla maannutta lehmänraatoa. En erehtynyt näpelöimään montaakaan kertaa. Onneksi siihen tuli perhosentoukkia koteloitumaan, söivät mennessään mokoman kammotuksen.
Samaisella sarakkeella ilahdutti kiva mänty, käkkäräinen ja ranteenpaksuinen. Kasvoi minkä kasvoi, ainakin siihen kunnes kävin heinäkuussa Suomessa. Takaisin tullessa sen oli joku leikannut..olihan se pudotellut neulasia koko alkukesän ja muuttunut ruskeaksi. Ruusut ovat oma tarinansa, lyhennän hiukan. Eivät kuki enää. Pudottavatko nekin lehtensä talveksi?
Pitkä alustus, nyt tulee itse punainen lanka. Olin heittänyt Miehelle ja tyttärille kestoläppää puutarhurista.
– Täällä varmasti ahertaa salainen puutarhuri.
Piha-alueen kasvit kuitenkin näyttävät hyvältä. Viikunoita, kuten muistat, olen niistä syönyt. Yksi omena näkyy keittiönikkunasta ja oliivipuita on kymmeniä. Poissa ollessani on siis ollut pakko sataa ja paljon.
Lauantaina, yleensä lauantaisin käyn ulkona syömässä Miehen tai uusien ystävieni kanssa, joku hiippaili puutarhassa. Oikein pelästyin ja pukeuduin hiukan peittävämpään. Mies oli tullut työreissultaan enkä malttanut pukeutua aikaisemmin. Kurkin verhojen takaa ja totta totisesti: PUUTARHURI. Hakku tai joku vempain kädessä hän sohi maanpintaa..hikisenä.
Herrajestas! Mulla on oma puutarhuri! Sellaisesta ystävättäreni unelmoivat. Mies, joka iho kiiltäen, yläruumis paljaana, lähellä alkuaistimusten virtaa synnyttää värinää ja turvaa heikon naisenruumiin. Hikipisarat sekoittuen öljyyn, jonka himokas nainen olisi siihen lääppinyt, sekoittuisi ääniin ja parfyymiin ja muihin luontaistuoksuihin. Pitäisikö ottaa Viville ja Siskolle kuva todisteeksi ihmeestä. Oikeastaan silloinhan he lentäisivät tänne letit oikoisena seuraavalla koneella. Hyvä juoni! Oli pakko laittaa lasit. Juu, se sen täytyy olla. Eikös Sinkkuelämässäkin Charlotta katsellut adonispuutarhuria? Näkikö peräti unta?
Sitten muistin omituisten tapahtumien ketjun. Joku mies jäi, minut ja Kajsan pyörällään ohittaessaan, rupattelemaan. Herrasmies pysäytti fillarinsa ja small talk virtasi. Otimme siihen kohteliaasti osaa. Emme aivan päässeet jyvälle kaikesta sanotusta, mutta nyökkäilimme ja naurahtelimme kohteliaasti. Mies ihmetteli, kuinka asuimme niin suuressa talossa? Ei minusta 260 neliötä nyt niin iso ala ole. Eikö Kreikassa kaikkien talot ole sitä luokkaa? Ja mistä se tiesi, missä asuimme?
Toisen kerran samainen kaveri tuli istumaan rannalla viereiseen aurinkotuoliin ja rupatteli kauan niitä näitä, tiedusteli, missä Mister on? Minusta se oli hiukan liian henkilökohtainen kysymys. Varsinkin kun minulla oli Vinski ja Netta mukanani.
Kyselin siinä minäkin kohteliaisuudesta jotain tyhjänpäiväistä ja sain tietää herran olevan albaani, keikkatöissä jo kuudetta vuotta ja työtilanteen olevan huono. Nyt hän oli pimeästi töissä isossa hotellissa ja lähetti rahaa perheelleen. Albaniassa heillä oli lehmä ja maatilkku. Lapset vaimo kasvatti yhdessä anopin kanssa.
Takaisin ikkunaan..puutarhuri oli tämä kuusikymppinen albaani. Ei mikään atleetti, ei aivan kotlettikaan, olipahan vanhoissa farkuissaan ahertava köyhä mies, jonka kaiketi Maria oli työllistänyt ja kuului vuokraan. Kreikallahan on sopimus Albanian kanssa. Kreikka on aikaisemmin, edellisillä nousukausillaan saanut sieltä hävyttömän halpaa työvoimaa. Nyt kun töitä ei oikein ole, nämä perheet ovat aivan tyhjän päällä. Paperittomien työntekijöiden määrä on suuri, mutta suuri näyttää olevan täällä pyörivän pimeän rahan määräkin. Mistään eikä missään saa kuittia, okei ruokakaupassa. Elokuvissakin olen nähnyt, kuinka osa lipun hinnasta menee työntekijöiden taskuun. Kreikkalaisella on ajatus, että jos jotain tienaa, kuuluu se hänelle. Valtio voi verottaa jostain muusta, kuten ruoasta.
Jos olet rahaton, on turha pyrkiä lääkäriin. Hippokrateen maassa ei hoideta. Lääkärille pitää antaa tilanteen mukaan pimeää rahaa, siis laskun lisäksi. Tämän olen nuorena kokenut, koska jouduin viikoksi sairaalaan. Vakuutus kun ei maksa pimeästi mitään. Normaalia on synnytykseen mentäessä maksaa lääkärille tuhat euroa, josta hän antaa hoitajille muutaman satasen. Jos joudut täällä sairaalaan, älä ihmettele puuttuvaa vessapaperia, pyyhkeitä tai muutakaan itsestäänselvyyttä. Ne pitää itse kustantaa ja suku tuo ruokaa. Niin, älä jää ihmettelemään, vaan kaiva lompakkoasi. Ja kas, palvelu pelaa. Eikä ihme, tässäkin naapurustossa suurimmat talot ja uima-altaat ovat lääkäreillä.
No, siis taas peruutan takaisin puutarhuriin. Pahamielihän minulle tuli. Pyysin miestä kahville ja tein munakkaan (muutakaan ei kaapissa ollut). Hyvin maittoi, ehkä olen kehittynyt keittiössä? Pavlav on käynyt joka lauantai hoitamassa pihaa, nyt oli ensimmäinen lauantai, kun itse olin kotona. Hän tunsi meidät asukkaat, mutta me emme olleet koskaan nähneet tätä ahkeraa puurtajaa. Minua hävettää, ihan sikana. Prkl meitä hyväosaisia moukkia.
 
<3 Lispetti
PS. Miten mä sitä nyt tippaan? Paljonko on puutarhurin juomaraha?? Ja mihin mä sen hillon laitan??? Matkailun pitäisi avartaa, mutta se vain hämmentää. Tekee ihmisestä kysymysmerkin?
 
Musavinkki: Garth Brooks koko tuotanto