Ajatella, viisi kuukautta on pian ohi. On aika katsastaa taseet.
Sovitaan ettei lasketa lentomatkoja. Ne ovat välttämättömiä menoja. Otetaan määreiksi vaikkapa se ruoka. Olen suurin piirtein selvinnyt ruokabudjettini raameissa, silloin kun Miehen kanssa olemme täällä kaksin. Lapsien ja ystävien ilmestyessä saarelle olen usein unohtanut laskea. Ja ruokabudjettihan oli 600 euroa kuussa. Täytyy muistaa, että kaikki muu Kreikassa on kallista paitsi vihannekset. Saarilisä nostaa hintoja.
Viime viikolla uutisissa oli tapetilla kiinalaisdelegaatio, he ovat oljenkorsi taloudelliseen ahdinkoon. Minulle ei selvinnyt vaihtokaupan laatu, kuka myy mitä? Pelkästään hyväntekeväisyysmielessä ei kiinalainen täällä kumartele ja myytävänä taitaa olla vain rannat ja lomaparatiisit? Oman mausteensa tähän tuo kreikkalaisten rasismi. He myyvät rantakaduilla kiinalaisten bulkkivaatteita, kasseja ja tingelitangelia kymmenkertaiseen hintaan, mutta vastustavat äänekkäästi (ja lakoilla) kiinalaisten perustamia halpakauppoja. Kaikki uusi on vastustettavaa ja etenkin ulkomaalaiset. Viehättävä paradoksi.
Kreikkalaisten mielestä heidän suurin pääomansa on vuodelta 500 eaa, antiikki. Arvostan sitä. Kuitenkin tuntuu hullulta patsastelu jalustalla tuntematta oikeasti historiaansa. Kouluissa opetetaan muinaiskreikkaa kielenä, ehkä se ankkuroi omaan erinomaisuuteensa koko kansan. Silloinkin oli täitä.
Siispä takaisin taseeseen. Ruokabudjetti on plusmiinus ja lisäbudjetti on otettu säästetyistä siivooja-, taksi- ja meikkikuluista. Jaksan suitsuttaa, etten ole ostanut kenkiä. En ole, yhdet Suomesta ja sandaalit täältä eikä niitä lasketa. Nyt seuraa kamala paljastus: En ole myöskään käyttänyt meikkiä, huulipunaa korkeintaan. Kerran ostin Hondos Centeristä vihreän luomiväripaletin, koska myyjättärellä oli niin kauniisti meikatut silmät. En koskaan käytä vihreää sinisiin silmiini, joten annan sen Sanelmalle, jolla on vihertävät silmät, mutta joka on niin nuuka kaikkeen ei-ekoon, etten tiedä, miten asian naamioisin hänelle parhain päin. Siis sekin on oikeastaan säästöä? Kauniina eleenä lahjoitan Sanelmalle vilpittömän pyrkimykseni vähentää kuluttamistani. Olen siinä mielestäni onnistunut yli ennakko-odotusten. Käsi sydämelle, olisitko sinäkään aluksi uskonut?
Kajsalle ostin synttärilahjaksi ’Vuosisata muotia’ - kirjan ja Voguen vintage-kalenterin 2011. Tämäkin tapahtui Suomenreissulla, joten sitäkään ei lasketa.
Ruoanvalmistamisen johdosta hankin muutaman keittokirjan, yhden ison kauniin siivilän ja pöytäliinan. Sähköisenmedian takia joudun yhä käymään nettikahvilassa. Sinne on huvennut järkyttävästi ja sen kirjaan selkeäksi miinukseksi huvitustiliin. Tosin kahvilakeikkoja puoltaa pyrkimykseni kuluttaa paikalliseen käsityöhön. Sitähän croissant on. Ja kahvi.
Kampaajallakaan en ole piipahtanut, en säästösyistä vaan puhtaasti ammatillisista. Hiuksiini saa koskea vain oma luottokampaajani! Jännittävällä tavalla hiukseni ovat vaalentuneet entisestään ja niiden nylonmainen tekstuuri lisääntyy.
Ihonhoitoa harrastan vain laappimalla kylvyn jälkeen kosteusvoidetta. Pois kaikki kylpyvaahtokuulat, öljykylvyt ja muut arjen ilostuttajat. Jos tekee väitöskirjaa, voi tukan nostaa pinnillä ylös ja miettiä hiukan pienemmälläkin hoitotuotemäärällä. Mieskään ei ole huomannut eroa, joten what the f..k? Tosin hän ei ole ollut paljon kotonakaan..no jaa. Pohdin tuota joskus toiste.
Kosmetologini laittaa varmasti ampullitolkulla virkistävää, ravitsevaa ja uudistavaa huipputuotetta kasvoilleni, jahka palajan. Otan nöyrän ilmeen ja tiedän ansaitsevani nuhteet, vaikkei hän mitään sanokaan. Hän ei kuitenkaan ole minulle pitkään vihainen? (Ethän?)
Nyt mä jo unohdin, mitä piti laskea.
 
 
<3 Lispetti
PS. Löysin ihanat saappaat. Laitan niistä kuvan Facebookiin. Äänestä ostanko vai en. En ole vielä sovittanut, käynyt vain ikkunan takana ihailemassa.
 
Musavinkki: This boots are made for walking, Nancy Sinatra