Olen kyllästynyt niihin. Ne roikkuvat, kutittavat kasvoja, aiheuttavat jatkuvaa päänvaivaa, kuivuvat hitaasti (moi vaan Suomen syys) JA äsken, kun imuroin, lepattavat hiukseni menivät useamman kerran imuriin, tarkemmin jatkovarren liitoskappaleen väliin.
Siskoni sanoi niiden olevan aivan liian paksut. Jo Kreikassa hän havaitsi, että pehko on luonnottoman näköinen, aivan kuin huonosti istuva hiuslisäke.
Ruiskuttelin huolellisesti viiden kuukauden ajan auringolta suojaavaa tuotetta alati vaaleneviin suortuviini, tuloksetta. Tai no, eihän anti-ageing-voiteidenkaan tehoa voi mitata. Muutenhan olisi pidettävä toinen puoli kasvoista rasvatta. Kuka sellaiseen ryhtyy?
Harkitsen vakavasti kutrien radikaalia lyhentämistä. Olen aina haaveillut niin sanotusta jenkkitukasta. Armeijamalli! Kajsa tyrmäsi sen heti, näyttäisin kuulemma rekkalesbolta, mitä vastaan minulla ei olisi mitään. Aika cool style.
– Siis lyhyt tukka ja toi maha, mä tarkoitin, Kajsa tarkensi.
– Äiti, Kajsa tarkoittaa, ettei pidä noista isän verkkareista, joita sä olet käyttänyt paluusta asti, Sanelma loivensi.
– Aika epäpukevat.
He olivat oikeassa. Mutta:
A                   täällä on kylmä
B                    kaikki vaatteet ovat pesussa
C                    ehkä pikkiriikkisen olin lihonut (ei kuulu mitenkään hiuksiini)
 
Kohdat A-C ovat akuutissa hoidossa, tuota pikaa. Eikä Miehen maastokuvioidut verkkarit ole hullummat. Ne voi vetää kainaloihin asti, näin koleus ei käy ristiselkään. Eivät ehkä kaikkein eroottisimmat, MUTTA Mies oli kaksi viikkoa matkoilla, joten ei haitanne.
Tammikuussa menen takaisin töihin. Siihen mennessä on ratkaistava kaikki muutkin ongelmat, kuten vaiheinen väitöskirja. Sillä välin nautiskelen ruisleipää, kermaista sienikastiketta, hirvipaistia..yöpöydällä on kohdan C vaatima alustuspuheenvuoro; Mirelle Guilianon Ranskattaret eivät liho sekä Ranskattaren ruokavuosi. Tiedän jo entuudestaan, että veden juominen on avainsana. Se siitä, en mieti vielä tuota..
– Hiusten leikkaaminen merkitsee naiselle muutosta, Sanelma valisti.
– Tilaa mulle kampaaja, Kajsa parahti. Ysiluokka on ihmiselle yleensä pelkkää muutosta.
Keskustelimme syvällisesti Kajsan hiuksien uudesta tyylistä. Muistin lyhyen peruukin olevan vielä tallessa, tietysti, koska säästän kaiken.
Hain sukkahousut, joihin sulloin palaneen kuontaloni. Näppärää muuten, menee pieneen tilaan ja mahtuu sitten hyvin peruukin alle ja pinneillä kiinni. Kauhean kuuma tuollainen hökötys, mutta sain hyvin kiinni ajatuksesta lyhythiuksisesta minusta. Viimeksi olin tuossa pituudessa alle parikymppisenä. Lapsena Sakari pakotti aina pitämään kynittyä poikatukkaa.
Kajsan kanssa teimme uusia ehostusmalleja. Jotkut olivat aika mukaviakin. Vaatteet tuottivat enemmän tuskaa. Pääni näytti kovin pieneltä torsooni nähden, selästäni tursusi makkaroita. Vaihdoin löysempää mekkoa ylle. Se on muuten vaateteollisuuden kavala sivujuoni. Käytä A-linjaista ja vältät karmean totuuden keskivartalostasi! Eivät neuleetkaan peitä sitä maapallon kokoa pilkkanaan pitävää takalistoa, päinvastoin. Valokuvissa pyrin siksi asettautumaan taka-alalle, jonkun varjoon. Efekti on toimiva, mutta rajansa kaikella.
Juuri kun olin vetäissyt takaisin mukavat verkkarit ja väljän hupparin Mies tuli ovesta sisälle.
– Mitä vit**!?
Häneltä pääsi spontaani tunnekuohu valloilleen. Luulin hänen astuneen eteiseen jääneeseen halvapakettiin, mutta hän katseli minua tyrmistynyt ilme kasvoillaan. Vilkaisin peiliin. Saattaa olla, ettei aivan näin lyhyt tukka sovi minulle eikä ainakaan nämä pinkit ehostukset, poskipunineen..
 
<3 Lispetti
 
PS. Mies on hiusfetissi (aika moni on) ja vastustaa hiustenleikkuuta. Väitän olevani nuorekkaassa kampauksessa sama ihminen, mutta hän ei piittaa puolustuksesta. Olen kuitenkin päättänyt leikata ja sillä hyvä. En nyt ehkä sitä siiliä, olisiko polkka hyvä?
PS2. Kajsa lupasi ostaa joululahjaksi Bad Hair Day-pipon.
 
Musavinkki: Hair-musikaali, Tampereen pop-teatterin versio 60-luvulta on paras