Olen toipunut matkastani niin tyystin, että havaitsin pakastimessa valtavan jäämöhkäleen. Sen sisällä oli ruokia..ehkä muutama sulatuskerta on jäänyt väliin. Mitä kotitalousopettaja siitä sanoikaan, vai oliko lainkaan sellaista osiota kuin pakastaminen? 1970-luvulla? Tuskin.
Juuri kun olin saanut sulatusfiiliksen ja näin ikijään pohjalla muistoja tuovan pullon. Olin käyttänyt vilustumiseen..muistaakseni vuonna 2008 viinasukkia ja ostattanut Alkosta litteän muovipullon alkoholia..no jotain kirkasta. Asiallinen nainen ei käy itse milloinkaan moisessa liikkeessä, joku voisi vaikka nähdä. Vähän sama kuin vessapaperin osto, mutta siitä olen joutunut tinkimään, puolustukseksi aina ostan kaunista kukallista tai sydämiä täynnä olevaa toiletpaperia.
Pakastimessa väijyi siis tuo viinasukkien tykötarvepullo ja muutama vuosi sitten kävi niin kummasti, että rakkaat tyttäreni olivat ehkä pikkuhiukan siitä ottaneet omiin tarkoituksiinsa (ehkä heilläkin oli ollut flunssa tuloillaan) ja saattaneet korvata tuotteen vedellä, sillä pullo oli tuolloin jäätynyt.
Kirjoitin siihen päälle lapun: Kemiantunneilta (henkinen)poissaolo saattaa johtaa alkoholin höyrystymisilmiöön. Onko se mahdollista? Onko vapaaehtoisia tunnustajia?
Siirsin kaikki pakasteet ensin pyykkikoreihin ja komeuden kuistille kylmään. Pakkasta oli 3 astetta. Serkkuni Tarjatuulikki käveli samalla ovenavauksella sisälle.
– Jaajaa, oikein kotitöissä? Mitäs sulta täältä löytyy? hän kysyi naristen.
– Kyllähän siellä on vaikka mitä. Sieniä ja hirvenlihaa..
– Sieniä? Ethän sinä ole ehtinyt tänä syksynä sieneen. Nämä ovat vanhoja.
Voi ei, mikä huono tuuri. Tarjatuulikin intohimo ovat siivous ja kodinhoito, ainoastaan. Tosin uteliaisuus toisten asioihin peittoaa intohimot. Sekin kumpuaa pelkästään tunteesta, että hän olettaa olevansa parempi ihminen kuin muut, koska on pedantti ja hoitaa hommansa asiallisesti ja aikanaan. Joululahjatkin sillä on jo kudottuna juhannuksena..
– Ei voi olla totta. Lukeeko tässä Soppa 2005.., Tarjatuulikki tihrustaa jäistä lihamöhkälettä.
En saa selvää mitä siinä lukee, voi siinä niinkin lukea. Ei nyt sattunut lukulasit päähän.
– Ei ihme, jos näistä saa tartuntoja ja alkaa käyttäytyä oudosti, Tarjatuulikki pönkittää ja kaivaa vaivihkaa käsilaukustaan käsidesin.
– Mä olenkin juuri tästä menossa kauppaan, sanon ja otan naapurissa asuvan serkkuni käsipuolesta kiinni, nappaan autonavaimet ja olen muka lähdössä.
Ajan pienen lenkin ja palaan rikospaikalle. Toden totta, saattaa olla mahdollista, että pakastimen pohjasedimentti paljastaa muinaishirven osia. Olen kuitenkin aivan varma, että sulatin pakastimen 2008. Ehkä olen sitten siirtänyt lihapussin muutamaan kertaan aikaisemminkin kuistille ja takaisin pakastimeen. Mene ja tiedä. Olen ehkä ajatellut sulattaa sen ja antaa koiralle?
Pakastin on vähän sama kuin työpöytä. Ei voi tietää mitä tarvitsee ja jos ei voi heittää pois, täytyy säilyttää. Simppeliä. Siinä sitten säilöö aikansa, ja kun on aivan varma, sitten vasta luopuu.
Föönasin reunajäät pois, autoin hiukan voiveitsellä. Ystäväni oli varottanut käyttämästä järeitä työkaluja, kuten lihakirvestä tai veistä. Saattaisi mennä reunapelleistä läpi. Pesin laidat ja vähän häiritsi tahdissa höllyvä takapuoleni, mutta päätin hoitaa sen ongelman vasta myöhemmin pois päiväjärjestyksestä.
Pidin mielessäni saarnaa sille-joka-aamuisin-sulattaa-ruispaloja-pussista. Pakastimen pohjalta löytyi 147 kappaletta pussinsulkijoita ja mikäli pussi menee viikossa..voimme näppärästi päätellä edellisen sulatuksen olevan haarukassa vuosi-puolitoista. Hah! Ai 147..no voi siitä sitten olla kaksi pilkku viisi vuotta.
End of the conversation.
 <3 Lispetti
 
PS. TT oli pudottanut postilaatikkoon kirjasen elintarvikkeiden mikrobiologisesta floorasta. Nostin sen mikron viereen.
 

Musavinkki: Frozen , Madonna