Kosilla selailin joululehtiä. Joku oli tuonut niitä divarista. Ihania juttuja! Koti punaisena ja pukkia vaille. Sydän, karkkeja, ihanuuksia, päätin luoda uusia traditioita.
Käväisin Agoralla ostoksilla, tiedäthän alabasteri -veistoksia, mausteita..ja puolimetrisiä kanelitankoja. Mikä joulufiilis!! Ostin nipun ja näin sieluni silmin glöginpuna poskillani askartelemassa jouluista ikkunakoristetta. Ihana kanelin tuoksu tulee, kun raaputtaa hiukan .
Viikonloppuna huomasin tuon nipun roikkumassa hattuhyllyssä ja siltä istumalta aloitin. Sidoin neljä tankoa tähdeksi keskeltä ja ripustin ikkunaan. Tuota..melko vaatimaton. Kuvittelet vain neljä ristiin sidottua tulitikkua, mutta isompana.
– Äiti, sä olisit voinut onnistua, Sanelma lohdutti.
– Muista nostattaa tunnelmaa ja kerro kavereille urotyöstäsi koristelumestarina. Katsot kuka kehtaa ääneen sanoa saman kuin Sanelma, Mies hörisi.
Olisin voinut mököttää, muttei tainnut olla PMS.
Aamusta puhuin puhelimessa joulupuhelua ensin Siskon ja sitten Vivin kanssa. Oli kuitenkin pakko typistää puhelut tuntiin, koska ura tryffelitaiturina odotti. Kilo suklaata, ihania punaisia karkkivuokia ja pikkuruisia sydämiä koristeluun, muu hoituisi reseptin mukaan.
Etsin reseptiä. Unohduin kirjahyllyyn hypistelemään vanhaa ekonomiankirjaani. Siistit alleviivaukset ja muistiinpanot häikäisivät itseni, kunnes tajusin, että olin ostanut kirjat aikoinani Niinalta käytettynä. Käsialakin oli ihan eri. Jatkoin etsintää. Suklaa, suklaa, suklaa, juu siinähän se olikin. Satamäärin herkkuja-opus.
Paloittele 150 grammaa suklaata ja laita 4 ruokalusikallista kermaa kasariin ja hämmennä liedellä, kunnes massa on tasaista. Käyköhän kattila? Puhelin soi. Levy ykköselle. Lehtimyyjä halusi antaa minulle joululahjan. Kuinka ystävällistä! Pyysin hänet kylään maistelemaan viskitryffeleitä. Hän oli absolutisti.
Oikein kiva tasainen suklaamassa, jos ei oteta laskuihin hiukan kovettunutta, mattaa pohjaa. Ajatuksissani siinsi pöydälle sytytetty antiikkikuvioitu kynttilä ja valkoinen hilkka sekä esiliina pitseineen. Romanttista. Ehtoisa emäntä puuhailemassa rauhassa askareitaan, tohveleissaan. Todellisuudessa kääriydyin minkkiturkkiin sisätiloissa, koska ulkona on miinus kaksikymmentä ja minä lämmitysvastuussa. Ihan hirveä homma. Päässäni on perulaispipo ja käsiini vedin kertakäyttöhanskoja.
Odottelin massan jäähtymistä. Ei jähmettynyt. Taisin lukea väärin ohjeesta ja tulin ehkä lorauttaneeksi liikaa viskiä. Arvioin kuusi ruokalusikallista desilitraksi, täytyi suorittaa tarkistusmittaus. Sulatin lisää suklaata ja sitten lisää suklaata ja vähän viskiä. Suklaa loppui, kaivoin kätköistä merenelävien näköisiä konvehteja. Kaksi pakettia. Lopulta oli tasaista ja kiinteää.
Pyörittelin palleroita. Söpöä. Koristeita päälle, pari sydäntä ja manteliliköörisuklaaseen (kävin kaupasta hakemassa uuden satsin suklaata) saksanpähkinöitä keskelle. Pöytä oli melkoisen ruskea sekä kyynärpää, kolme kertaa soi puhelin ja yhtä monta paria kului kondomeiden tuntuisia kertakäyttöhanskoja, mutta lopputulos ratkaisee. Käärin kaikki vielä yksitellen sellofaaniin, Sanelma ja Kajsa tulivat koulusta, karkkivuokakaupan kautta, avukseni leikkaamaan ja kähertelemään nauhoja.
Tunnen itseni valaistuneeksi.
Muistuttakaa ensi jouluna, etten tee tryffeleitä. Siihen tuhrautui yhteensä yhdeksän tuntia ja oma vaivansa on keksiä tuotoksille syöjiä. Toisaalta tänä jouluna kukaan ei saa lusikkaleipiä, koska olen syönyt itse kaikki ja puolet siitä taikinana. Että ihan röyh vaan. Ja vatsamakkara helottaa pinkeenä.
 
<3 Lispetti
 
PS. Joku nämä kuitenkin saa..katsotaan kel’ onni on. Lähtökohtaisesti kuitenkin valmistettu sydämellä, vaikka kuvitelmat omasta osaamisesta taisivat olla hiukan epärealistiset.
 

Musavinkki: Candyman, Christina Aguilera