Taisinkin jo vihjata, että omakotitalo ei olekaan ihan globaalikäsite.
Vuokrasimme tämän tönön siinä uskossa, ettei tontilla ole naapureita, mutta Maria miehineen (en ole vieläkään saanut selville mikä hänen nimensä on, ehkä Prokopios?) asuu talon siivessä, tosin omalla pihalla, mutta minä nimittäisin tätä rivi- tai paritaloksi. Ensin olin vähän suu mutkalla, mutta sitten tapasin Marian. Mies ja Kajsa olivat jo kehuneet rouvan, ja olivat erittäin oikeassa.
Maria on kuin aurinko. Hän on aina hyvällä tuulella ja huutelee aina nähdessä:
– Kalimera Lispetii! Ti kanis; (täällä kysymysmerkki on puolipiste!)
Ja minä vastaan, että poli kala!
Hän oli jännittänyt millaista porukkaa hänen kotiinsa muuttaa. Tämä on nimittäin hänen kotinsa ja he asuvat väliaikaisesti tuossa siivessä. Hän oli riemuissaan tapaamisestamme.
– Bravo! I love you! You are beautiful! Nice daughters, very beautiful! Maria huudahti spontaanisti, kun tapasimme ensimmäistä kertaa. Olin heti samalla aallolla.
Kreikan bisnekset ovat vähän kallellaan. Kaksi vuotta on mennyt todella huonosti ja sen kyllä näin suomalaisenakin huomaa. Turistit ovat kadonneet katukuvasta All inclusive-hotelliryppäisiin kaupungin ulkopuolelle. Liikehuoneistoja on paljon tyhjillään. Maria omistaa hotellin ja hän on juuri jäänyt eläkkeelle. Hän sanoi olevansa kovin väsynyt tehtyään 25 vuotta töitä ilman lomaa, sesonkina jopa 20 tunnin päiviä. Lisäksi häntä harmitti, kun ruoka maistuu liian hyvin.
Tähän mennessä Maria ja miehensä ovat käyneet kerran kahvilla. Kutsuin heidät pihalta kesken petsauspuuhien ja hän ilahtui kovasti. Siinä me sitten vaihdoimme poskisuudelmia (hän oli ensin käynyt vaihtamassa juhlamekon, parfyymia ja kauniit helmet) ja hän valitteli tuliaisten pienuutta. Ja me kun syyhkimme kylään ilman lahjan lahjaa Suomessa! O-ou..
Meillä oli mukava hetki. He kertoivat kylän ihmisistä, neljä lääkäriä, pankkiireita ja hotellimoguleita, saksalainen ja hollantilainen pariskunta ja niin edelleen. Hyvää aluetta.
Prokopios (sovitaan näin) ei osaa lainkaan englantia ja Mariakin vain hyvin, hyvin vähän. Siinä me sitten katselimme sanakirjasta sanoja ja huidoimme loput. Tuli selväksi sukumme suuruus, koirat, päiväunet, lapset, uskonto, Miehen työ (vaikken itse ole siitä aivan kartalla), ja Maria kertoi pihallamme seisovan Agios Nektariokselle kirkon olevan siinä siksi, että hänen poikansa oli keskonen ja hän rukoili Nektariokselta pelastusta pienokaiselle. Pojan nimeksi tuli Nektarios, hän on nyt kolmekymppinen kahden lapsen isä ja kirkko rakentui kiitokseksi Jumalalle. Minua vähän hävetti uskonnottomuuteni.
<3 Lispetti
PS. Parasta tietysti Mariassa on sanattomat viestit. Löysin makuuhuoneen patterinvälistä hänen muotoilevat sukkahousut. Tässä ilmastossa ne ovat tuskaa. Olin heti hengenheimolainen. Naisia ympäri maailman yhdistää ulkonäkö ja turhamaisuus, ja luoja että Maria on kaunis!