Laihdutuskuurit ovat vuosi toisensa jälkeen tyssänneet Runebergin päivään ja laskiaiseen. Eiks’ Runeberg ollut joku runoilija ja sen Nainen teki näitä leivonnaisia? Toinen vaan kirjoitti ja sen Nainen teki herkkuja, mutta ajatteliko Fredrika meitä nykynaisia? Vai oliko hänen feministisyys jollain kierolla tavalla kulminoitunut levittämään meidän.. käsityöläisten takalistoa?
 
Niin tai näin, muistan elämäni Runebergeja lämmöllä. Nuorena, hyvin nuorena, silloin kun vielä Elannon leipäkaupat olivat olemassa, sai ihan parhaat sesonkitortut sieltä. Kosteita ja mantelisia, tummia ja täyteläisiä, painaviakin. Sitä hekuman määrää kun sai ruokatunnilla skipata eväsleipänsä ja vetäistä pari tönkkösokerista, orgastista leivonnaista! Ja päälle kahvit sekä pitkä, kultainen Kent (se oli siis savuke).
Sitten tapasin Hänet, nuoren Miehen, jolla oli kädet autoöljyssä, profiili kuin kreikkalaisella jumalalla ja taivaallinen oli myös hänen kehonsa. Tietysti, ymmärräthän, ensin yrittää tyttö siinä kohtaa tehdä ylimaallista vaikutusta, saralla kuin saralla. Yksi niistä oli keittiötaidot.
Tiesin nuoren Miehen pitävän herkuista, ja keväinen Runebergin päivä teki tuloaan. Ajattelin yllättää hänet leipomalla pellillisen noita veistoksellisia makupaloja. Tulin kotiini innoissani, kassi täynnä tykötarpeita ja hulmautin hiukseni poninhännälle ja avot, hommiin. Käden käänne oli lyhyt ja tuotokset uunissa. En tiedä mikä niin ramaisi, tai no tiedän ja sinäkin voit arvata. Olimmehan nuoren Miehen kanssa vasta tavanneet eikä silloin yö ollut pitkä. Noh, minä nukahdin sohvalle kahvileipiä odotellessani. Meillä oli nuoren Miehen kanssa treffit ostoskeskuksessa tunnin päästä. Olin suunnitellut aikatauluni nappiin.
Heräsin valtavaan mustaan käryyn. Puhelin soi eteisessä, tuo vihreä ihanuus. Haroin hiuksiani ja nousin juoksujalkaa puhelimeen. First things first. Siellä nuori Mies ihmetteli, etten ollut tullut jo treffipisteeseemme. Kauhistus! Sanoin olevani siellä viidessä minuutissa, lähiön ostariin ei kauaa autolla kaasutellut. Minulla oli silloin keltainen Honda Jazz, muuten.
Suutelimme kaupan edessä, niin oli nuorena tapana tehdä. Nuori Mies sanoi minun tuoksuvan savulta. Kauhuissani katsoin häntä silmiin. Onko se nyt loppu? Pystyykö hän ylittämään tämän katastrofin? Jäänkö vanhaksi piiaksi? Hän ei vielä tiedä, että..
– Mä vähän yritin yllättää sut ja tein Runebergin torttuja..niitä olisi tullut ainakin kymmenen per naama..mutta..
– Niin?
– Mutta...mä..nukahdin ja sitten ne paloivat ja säsoititjaenhuomannut..
– Sun uusi ominaistuoksu ei siis ole tämä?
– ..ja mä laitoin kyllä ikkunat auki. Kyllä siellä tuulettuu.
– Olisit soittanut, niin olisin tuonut kaupungista sulle herkkuja..vaikka sen kymmenen, nuori Mies pidätteli nauruaan.
 
Ei muuten, mutta tuli vaan mieleeni tämä tänään, koska eilen ajattelin taas säästäväisyyksissäni ja ylivoimaisuudessani tehdä torttuja ja ostin sellaisen silikonimuotin kuudelle Runebergille. Ja nyt mä vähän googlaan, että mikä heppu tämä Runeberg oikein olikaan.
 
<3 Lispetti
 
PS. Mun dieetti menee ihan hyvin. Ei Bridget Joneskaan joka päivä päiväkirjaansa laihduttamisesta tehnyt merkintöjä.
Mulla nyt miinus 1,8 kiloa ja plus 1.6 kiloa välillä eli plussalla tai siis miinuksella mennään!
PS2. Ja resepti oli liian pieni, lisäksi toiseen satsiin loppuivat korppujauhot ja laitoin ruiskorppujauhoja. Siellä ne nyt sihisevät uunissa. Mieskin on tulossa kotiin, tunnin kuluttua.
 
Musavinkki: Dreaming Wide Awake, Poets of the fall
 
Ja toi vinkki ihan bändin nimen tähden, se runofiksaatio nääs iski.