Naapurin Maria esittäytyi Viville ja Siskolle. Tikanista kysyttiin ja siihen poli kalat vastattiin. Oli lämmin hetki. Minä ojensin Iittalan tuliaisvadin Marialle.
– Maria ja Prokopis ovat juuri jääneet eläkkeelle, Mies selvensi.
Ystävättäret nyökkäilivät kunnioittavasti.
– Hyvin säilynyt nainen, Vivi fokusoi heti kriittiset paikat ja analysoi pyyhkäisyelektronimikroskoopin tarkasti näkemänsä.
Marialla oli kaunis, tyköistuva leninki, eikö minua kymmenen vuotta vanhemmalla ole jo leninki ja minulla mekko?
Illalla elämöimme patiolla ja muut joivat olutta. Minulla oli jäävettä sekä muutama savuke, juhlan kunniaksi. Sisko veteli röökiä posket lommollaan eikä Vivi jaksanut pitää lukua nauttimistaan kaloreista. Oli loma ja jutut sen mukaisia. Siskon hämmästeli jalkojaan. Ne olivat turvoksissa kuin jortikat, minä väitin turvotuksen johtuvan lentämisestä.
– Jutellaan hiukan hiljaisemmalla äänellä, koska Maria miehineen on mennyt ehkä nukkumaan, pyysin.
Kykenimme hiljaisempaan volyymiin noin yhden repliikin verran, toki kaikki ymmärsimme vanhemmiten ihmisten tarvitsevan kunnon levon ja saattaa meidän kova äänemme häiritä unta, varsinkin silloin kun äidymme näyttelemään elämämme rooleja ja avainkohtaamisia.
Vivi kertoi herkullista juttua julkimosta, jonka personal treiner hän oli. Julkisuuskuva ei aivan vastaa todellisuutta. Naiselle on tehty ultraäänellä toteutettu selluliitinsulatus niska-hartia-seudulle à 790 euroa, kirurginen operaatio lantionalueelle noin 8.000 euroa ja facelift, muttei kasvoihin..jotta nainen voi pitää huomattavasti nuorempia rakastajia. Hormonihoito on omaa luokkaansa. Lisäksi tämä ala-facelift edellyttää erityistä treeniohjelmaa pitkän toipumisajan suhteen.
Päivittelimme asiaa ja siirryimme tenttaamaan Vivin mieskuvioita. Ja Vivihän kertoi. Nauroimme vääränä, silmät kyynelissä ja välillä tuli hengitykseen kunnon hyperventilaatio. Sisko hakkasi selkääni ja sain taas henkeä.  
– Siinä mä istuin virsikirja levällään ja odottelin Temmimiestä töistä kotiin, Vivi paljasti ja minulta meinasi tulla juuri hörppäämäni vesi nenästä ulos. Miestäkin hymyilytti.
Hybris nousi potenssiin tuhat ja jutut sen mukana. Ehkä joku saattoi hieman humaltuakin.
Skriik.. Kuuluu valtavan kova voihke ja huuto. Heiluvat kätemme seisahtuivat paikoilleen. Onko jokin hätä? Ajatus tuli kaikkien mieleen, sekunnin murto-osassa aivomme raksuttivat ratkaisuja. Tarvitaanko ambulanssia ja mikä on hätänumero? Katsoin Miestä silmät suurina. Ääni toistui voimakkaampana. Häkellyimme sanattomiksi, kunnes tajusimme mistä oli kyse. Naapurissa oli ikkuna auki..
Tunnelma pöydän ääressä jäätyi.
– Jatketaan vain puhetta normaalisti, Vivi sai otteen todellisuudesta ensin.
– Joo, nyt ei ainakaan aleta nauraa, Sisko heitti kuiskien askelmerkkejä meille muille.
– Jumalauta ja nyt sitten ei ainakaan lasketa puheen volyymiä yhtään, Vivi hätäili.
– Apua, mä en halua olla salakuuntelija. Tämän takia en halua naapureita, sanoin.
Hämmennyksen vallassa vetäydyimme kaikki sisälle ja hiippailimme nukkumaan. Sisko ja Vivi lupasivat käyttää iPodia ainakin kymmenen kappaleen ajan. He jatkoivat vinoiluaan vanhoista ihmisistä. Minua ei naurattanut, päinvastoin kielsin Miestä kääntyilemästä sängyssä ja sain melkein slaagin, kun hänen kätensä osui unissaan sängynpäätyyn. Joku voisi luulla vaikka mitä!
En todellakaan ollut ottanut huomioon, kuinka paljon kivitalo voimistaa ääniä ja avonaisella ikkunalla on muukin funktio kuin tuuletus..
Tottahan se on, tieto lisää tuskaa. Kajsa ei ymmärrä, miksi enää yli kolmekymppiset viitsivät aloittaa suhdetoimintaa. Muistan hyvin itsekin tuon tunteen nuorena. Mutta että minä sorrun moiseen tässä iässä ja tällä kokemuksella. Hävettää, hävettää ihan kamalasti oma ikäfanatismini, rajoittuneisuuteni ja konservatismini. Toivon totisesti, että kymmenen(kin) vuoden päästä makuuhuoneessani on elämää. Kohtaanko omat pelkoni näin salakavalasti? Puun takaa.
Minut on kasvatettu kunnioittamaan vanhempia ihmisiä, mutta eihän kymmenen vuotta tee tässä sitä eroa. Siis todellisuudessa nuorempien pitäisi kunnioittaa MINUA ja antaa bussissa penkki, siis jos matkustaisin dösällä. Pian ehkä teinini lakkaavat pitämästä äitiään 1200-luvulla syntyneenä reliikkinä ja antavat pientä rispektiä. Tiedäthän itsekin kuinka nopeasti kymmenen vuotta hurahtaa. Saatan olla eläkkeellä viidentoista vuoden kuluttua. Olin tehnyt järjettömän arviointivirheen! Kulttuurishokki kaiketi? Aamulla aion tervehtiä aivan normaalin luontevasti Kalimeran naapureilleni. Enkä ehkä ryhdy äänekkäisiin touhuihin, ikinä!
Häkellykseltäni en meinannut saada unta vaan luin väitöskirjaan tarvitsemaani teosta kello kolmelta tajuamatta siitä sanaakaan.
 – Hei, ihmiset saavat tehdä omassa kodissaan ihan mitä lainpuitteissa on sallittua, Vivi heitti aamiaisella.
Ja se on taivahan tosi!
 
: / ja <3 Lispetti
 
PS. ei mitään lisättävää.
 
Musavinkki: Mikä tahansa taustamelu, vähän niin kuin nuorisolla, kun häipyvät omaan huoneeseensa.