Olisi tietysti hienoa todeta, että keittiössä soi Bach. Totuus on kuitenkin toisenlainen.
Aamuisin siellä on melko hiljaista, rytmiä tuo kahvinkeittimen porina, joskus kilahtaa lusikka. Kukaan ei ole mölytuulella kukonlaulun aikaan. Heti lukiolaiseni saavuttua alkaa jytke.  Jytä, sanoisivat vanhempani ja sanoivatkin.
Viime viikolla:
DAVID BOWIE, kokoelma. Siitä tulvi muistoja ja monologini. Silloin kampakeraamisella ajalla Hector ja muut starat tekivät sujuvia suomennoksia Bowienkin biiseistä. Tulvahtipa muistiini nolo kuva ajan kampauksistani. Pöyhkeitä, ilmavia, jännittävän värisiä. Digikuvat olivat vielä kaukana, joten todistusaineistoa noista nostalgisista ajoista oli hyvin vähän, - onneksi.
MUD, kokoelma. Sävelet veivät minut Helsingin Kulttuuritalon keikalle, vuosikymmen alkoi seiskalla. Bändin lepattavat eläinkuosiset housut ja kyllä, se valtava kiharainen tukka. Tiger feet ja Dynamite pistivät sukat pyörimään. Nyt ne aiheuttivat hienoista hymynkaretta.
TINA TURNER, kokoelma. Minusta Ike kuuluisi mukaan, huolimatta pariskunnan myrskyisästä liitosta. Miksi myös Tinasta tulee mieleeni tuo hassu pystyyn krepattu valtaisa pehko? Äidilläni oli samanlainen kerran Kanarialla. Nuoret miehet kuolasivat, eikä mikään ihme. Go äiti!
DOORS, koko tuotanto. En osaa vieläkään päättää ovatko he hyviä vai kamalia. Riippuu varmasti mielialasta.  Kaksi levyä täyttää kiintiöni. Melkein ehdimme Pariisissa Morrisonin haudalle, enkä siitäkään osaa päättää olisiko ollut junttia vai ei.
EAGLES, Hotel California ja ehkä Desperado (!) oliko se albumi?. Sisälsi niin monta hyvää laulua, että melkein itketti. Muistin kuukauden samoiluni Amerikassa ja bändin tuotanto korvalappustereoissa. Laihduin järkyttävästi. Olin pukeutunut valkoiseen nahkarotsiin ja 501 Leviksiin. Rock or not?
CAT STEVENS, mikä lie levy. Olin jo unohtanut koko ukon, mutta kylläpä vetosi johonkin syvään, syvään tunteeseen. Heräsin kevään valoon. Unohdan taas pian artistin, kunnes radiosta kuulen Morning has broken ja mietin, että kukas tämän taas lauloikaan.
 
Tällä viikolla:
THE ARK, ei muita muistikuvia kuin hoikahko laulaja? Kuulosti hyvältä.
KISS, noloa jo silloin, nyt yllättävän jees.
ALICE COOPER, kuka sitä muka kuunteli. Nimeä yksikin biisi Poisonin lisäksi. Alice näytti samalta jo silloin ennen.
MÖTLEY CRÜE, kamalaa myös nyt, lähes yhtä köntsää kuin Marilyn Manson.
BLONDIE, Hyvä löytö, Sanelma! Lisää levyjä!!
THE GRANBERRIES, ööö..ehkä mä muistan radiosta kuulleeni.
Niin se vaan keittiökin sivistää ihmistä. Onneksi veganismi ei ole vielä latistanut tarjontaa.
Sanelma kävi vintillä ratsaamassa älppäreitäni. Melkein tuli tippa linssiin saalista purkaessani. Kasassa komeilivat paitsi kaikki Beatlesit (ikäkö?) myös Fame, George Benson, Donna Summer (jee!), Uriah Heep (osaako kukaan sitä vieläkään ääntää?), Stevie Wonder, Billy Ocean ja Idol.. John Denver jäi vielä odottamaan. Ehkä seuraavassa arvonnassa.
Mietinkin, kysyisinkö Mieheltä, onko Tekniikan Maailmassa ollut vinyylisoitinten testiä. Niitähän valmistetaan taas.
 
<3 Lispetti
PS. Ja se Bach, Sebastian Bach, Skid Row’sta, soi kyllä.
 

Musavinkki: kaikki mahdollinen muinaismuistoja herättävä