Lukio ja aikamatka, prinsessapäivä ja askelstressi, sitä se on aina vaan. Seuraava etappi on ehkä häät? Miten niistä voi selvitä? Pitääkö pyytää lääkäriltä rauhoittavia ja olla varoittavana esimerkkinä kaikille idiootin virne kasvoilla tai kasvot liemikupissa? Lääkkeet ovat dopingia, mutta sitä saattaisi suositella myös itse juhlakalulle.
Yleiseen vanhojen tanssin oppimäärään kuuluu hermoilun lisäksi käynti ompelijalla, kangaskaupan kautta. Siellä hypistellään viskoosia, vuorisilkkiä ja tylliä, valitaan epätoivoisesti värejä, joita ei vielä kotoa lähtiessä oltu päätetty. On aivan eri asiat haluaako vihreää vai punaista, sävyistä puhumattakaan.
Oikaisen vähän, puku teetettiin, kengät soviteltiin ja hiukset värjättiin, teatterimeikit kiinnitettiin irtoripsineen kahden päivän rypistystä varten. Ensimmäisenä iltana itketettiin vanhemmat suurissa tanssiaisissa, toisena päivänä koulussa esiinnyttiin EVVK-yleisölle ja lopuksi haukuttiin äiti lyttyyn silkasta jännityksestä. Äiti itkee ja lapsi huutaa, äiti loukkaantuu ja prinsessa ei ylimielisyydessään ja lapsellisuuksissaan ymmärrä mistään mitään. Näin sekin on aina mennyt.
<3 Lispetti
PS. Miten tämä pukuhässäkkä tuntuu kilpavarustelulta. Menikö siihen aikanaan todella yhden etelänmatkan verran? En muista..äiti saattaa muistaa, mutta ei kerro mitään tylsää. Minä ikäväkseni muistan myös oman kiljumiseni.. Anteeksi äiti.
PS2. Lakkiaishärdelliä odotellessa, ylpeänä tietenkin.
PS3. Itse olin pukeutuneena vuoden 1963 vintageen. Siis tosi vanhaan.. Miksei kouluilta tule vanhemmille mitään pukukoodia? Tai muutakaan yleissivistävää ohjetta?? Kuka muka muistaa oikeasti mitään omista vanhoistaan? Entäs ne 'isät', jotka eivät tanssi..
 
Musavinkki: Salty dog rag, Hämeen vasket